Kotimatka

Pitkän tauon jälkeen... Muutto taisi sittenkin viedä voimat, blogin kirjoittaminen on jäänyt. Mutta nyt edessä häämöttävästä hiihtolomasta voimia ammentaen laitan takan uudesta ulkoasusta kuvia. Yläpuolella alkuperäinen. Alkuperäinen idea oli, että koko muuri ja takka värjättäisiin valkoiseksi, mutta hommien edetessä alkoi tuntua siltä, että olisi tullut liikaa valkoista. Työkaveri vinkkasi mustasta takasta ja siitä se idea sitten lähti. Yki rouhepinnoite valittiin viimeistelyyn. Meidän takka on kuoritakka, eikä näin ollen kuumene. Olen lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen. Takkahuone on niin suuri, että tuo musta ei tuo liikaa synkkyyttä, vaan lisää kodikkuutta ja on mielestäni modernin ja hyvän näköinen. Ihan kunnollisia kuvia lopputuloksesta saadaan sitten kun muitakin pintoja on laitettu. Katsotaan mitä saadaan ensi viikolla aikaiseksi, kun on hiihtoloma.          

Elämä ei useinkaan mene niinkuin on suunniteltu. Ei nytkään. Tällä kertaa asiat sujuivat paremmin kuin piti, ja kolmen viikon kodittomuus asuntojen välillä kutistui kahdeksi päiväksi. Nyt ollaan siis kotona, oltu kohta viikko. Kuvassa on meidän uusi kotiovi <3. Kolme viikkoa näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut aikamoinen rutistus, kävi siis hyvin. Viikon verran on purettu ja järjestelty tavaroita ja nyt kaikki on paikallaan. Haastavaksi osoittautui, ei niinkään yllättäen, rauha remontin aloittamisen suhteen. Torstaina töissä tuli sellainen olo, että se muuten alkaa nyt! Takka tuntui tarpeeksi helpolta aloituspaikalta, joten tarvikkeet esiin ja töihin. Tässä alkuperäinen, saapa nähdä miltä tuo lopulta näyttää... Sen verran voin sanoa, että alkuperäinen idea oli tehdä sekä muurista, että takasta valkoiset.  Mutta kun ensimmäinen pätkä oli maalattu, alkoi tuntua siltä, että koko valkoinen ei ehkä sittenkään ole meidän juttu. Aika näyttää! Keittiöremontti ei ole vielä ...

Jos muuttaa kahtena jouluna peräkkäin, täytyy ehkä olla vähän hölmö. Tai no. Nykyinen koti tuntui siinä vaiheessa juuri oikealta. Olimme onnekkaita kun saimme tämän ja olimme varmoja, että tässä voimme asua hyvän tovin. Alku oli kaaos. Purimme ja remontoimme 100-neliöisen talon kolmessa viikossa ja muutimme täysin keskeneräiseen kotiin. Ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa meinasi tulla itku, kun hain vessasta vettä paperilautaselle, jotta sain tehtyä mikropuuroa, samalla väistellen rakennusjätettä ja maalipönttöjä. Alku oli siis luksuksesta kaukana, mutta siitäkin selvittiin ja lopulta saimme tehtyä tästä kauniin ja mukavan kodin. Sitten iski realiteetit. Me emme mahdu. Mikko harrastaa kaukalopalloa, metsästystä ja rakentamista. Parineliöinen, kylmä varasto ei vaan riittänyt ja alkoi jo tuntua, että meidän täytyy vuokrata erillinen varasto. Haluan lisäksi kutsua kotiini esimerkiksi koko perheeni kerralla niin, että kaikki mahtuvat. Ajattelin aluksi että totun, mutta en tottunut. ...

 Etumaksu talosta on maksettu ja unelma on siis aina vaan lähempänä! Täällä nykyisessä asunnossa pakkaillaan ja suunnitellaan tulevaa. Pienen ongelman asettaa noin kolmen viikon aika asuntojen välissä, jolloin meillä ei ole kotia. 9.1. luovutamme nykyisen uusille omistajille, ja vasta tammikuun lopussa pääsemme uuteen taloon. Sillan alle? Mökille? Eiköhän jotain keksitä! Tässä nyt jo joitain kuvia myyntiesitteestä kaapattuna. Keittiö. Se tulee olemaan ensimmäisenä remontoitavien listalla. Ja tässä yläkerran pohja. Ihan totuudenmukainen tämä kuva ei ole. Esimerkiksi keittiön ja ruokailutilan välissä on vaan pieni oviaukko. Alakerran pohja.   Ja takkahuone. Tämä on mun lemppari. Se on melko suuri ja ideoita sen laittamiseen on jo vaikka kuinka paljon. Kuvien laatu on kehnonlainen, mutta ehkä pääsette kärryille. Nyt rauhallista joulua kaikille, tammikuussa jatketaan.

  Laitoin aiemmin, että lapsista ei tuu vielä kuvaa, koska teini-ikä. Jos jäisin odottaan sitä hetkeä, että saisin ne samaan aikaan kuvattavaksi, niin tää remontti olis jo valmis, joten valitsin arkistoista vanhan kuvan. Tässä minusta jotenkin näkyy lastemme tasapainoisuus... Lisämaininnan ansaitsee myös se, että vaikka blogin nimi on Syrjästen kotimatka, niin mukana matkalla on myös Emma. (kuvassa vasemmalla) Emman sukunimi ei ole Syrjänen, mutta ihan yhtä kahjo se on, kun me muutkin <3 Lapset on seurailleet tätä rakentamista ja remontoimista sivusta nyt muutamia vuosia. Se ei ehkä aina ole ollut niiden mielestä hauskinta maailmassa, mutta hienosti ne on jaksaneet. Ja nyt tämä uusi projekti on lastenkin mielestä tosi kiva ja sitä odotetaan kovasti. No en malttanut enää, vaan piti laittaa kuva talosta! Tää on myyntiesitteestä napattu kuva, mutta siinä se nyt on!

Kuntotarkastus tulevaan kotiin tehtiin eilen, keskiviikkona. Kaikki oli hyvin. Ei kosteutta eikä muitakaan huolia . Radon-arvot koholla, joka ei aiheuta suuria toimenpiteitä. Hyvä! Edelliset omistajat ovat pitäneet taloa kuin kukkaa kämmenellä, joten asiat on todella hyvin. Innostus lisääntyy, ja odottaminen tuntuu aina vaan vaikeammalta... 58 yötä!