Siirry pääsisältöön

Hei me muutetaan!

Jos muuttaa kahtena jouluna peräkkäin, täytyy ehkä olla vähän hölmö.

Tai no. Nykyinen koti tuntui siinä vaiheessa juuri oikealta. Olimme onnekkaita kun saimme tämän ja olimme varmoja, että tässä voimme asua hyvän tovin. Alku oli kaaos. Purimme ja remontoimme 100-neliöisen talon kolmessa viikossa ja muutimme täysin keskeneräiseen kotiin.

Ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa meinasi tulla itku, kun hain vessasta vettä paperilautaselle, jotta sain tehtyä mikropuuroa, samalla väistellen rakennusjätettä ja maalipönttöjä. Alku oli siis luksuksesta kaukana, mutta siitäkin selvittiin ja lopulta saimme tehtyä tästä kauniin ja mukavan kodin.

Sitten iski realiteetit. Me emme mahdu. Mikko harrastaa kaukalopalloa, metsästystä ja rakentamista. Parineliöinen, kylmä varasto ei vaan riittänyt ja alkoi jo tuntua, että meidän täytyy vuokrata erillinen varasto. Haluan lisäksi kutsua kotiini esimerkiksi koko perheeni kerralla niin, että kaikki mahtuvat. Ajattelin aluksi että totun, mutta en tottunut.




No nyt sitten muutetaan. Taas. Tämähän on kyllä helppoa, koska vuosi sitten tehtiin aivan valtava karsinta ja nyt ylimääräistä tavaraa ei oikeastaan ole. Hommaa tässä silti on, joten joululomalle on ollut käyttöä.

Ihana uutinen uudesta kodista oli se, että se vapautuu pari viikkoa aiemmin kuin piti. Kodittomuutta on siis vain viikko, ja sekin on jo hanskassa. Väliaikainen koti löytyi yllättävän läheltä.




Nyt vaan tarvitaan pakkaamiseen ja kantamiseen ja muuttamiseen ja siivoamiseen vielä vähän pitkää pinnaa ja ihan kohta päästään meidän uuteen kotiin!





Kommentit

Suosituimmat

Matkan alku

Tässä on minä ja Mikko. Me ollaan oltu naimisissa yli kymmenen vuotta, molemmat ollaan opettajia, meillä asuu meidän lisäksi kaksi lasta, Emma ja Tuomas ja kääpiösnautseri Pate. Se on tässä: Lapsista ei tuu vielä kuvaa, koska teini-ikä. Meillä on Mikon kanssa yhteisiä harrastuksia ainakin kaksi. Toisesta en ainakaan vielä kerro, paitsi sen, että se liittyy opettajien pitkiin lomiin, ja toinen on rakentaminen ja remontointi. Tähän jälkimmäiseen keskitytään nyt, siihen toiseen ehkä myöhemmin... Ensin me rakennettiin omakotitalo. Se on tässä:   Tai no, Mikko pääasiassa rakensi ja minä pääasiassa keitin hernekeittoa. Se valmistui joskus 2006. Ehkä. Me tykättiin siitä kovasti, mutta myytiin se viime marraskuussa. Tässä kuvassa talo oli vielä osittain rakenteilla, mutta ehkä jonkinlaisen käsityksen saa. Sitten me remontoitiin sitä ja siirreltiin seinien paikkoja, kunnes päätettiin rakentaa mökki. Se me oikeasti jo rakennettiin yhdessä ja rakennetaan vähän edelleen...

Lapsista ja talosta

  Laitoin aiemmin, että lapsista ei tuu vielä kuvaa, koska teini-ikä. Jos jäisin odottaan sitä hetkeä, että saisin ne samaan aikaan kuvattavaksi, niin tää remontti olis jo valmis, joten valitsin arkistoista vanhan kuvan. Tässä minusta jotenkin näkyy lastemme tasapainoisuus... Lisämaininnan ansaitsee myös se, että vaikka blogin nimi on Syrjästen kotimatka, niin mukana matkalla on myös Emma. (kuvassa vasemmalla) Emman sukunimi ei ole Syrjänen, mutta ihan yhtä kahjo se on, kun me muutkin <3 Lapset on seurailleet tätä rakentamista ja remontoimista sivusta nyt muutamia vuosia. Se ei ehkä aina ole ollut niiden mielestä hauskinta maailmassa, mutta hienosti ne on jaksaneet. Ja nyt tämä uusi projekti on lastenkin mielestä tosi kiva ja sitä odotetaan kovasti. No en malttanut enää, vaan piti laittaa kuva talosta! Tää on myyntiesitteestä napattu kuva, mutta siinä se nyt on!

Kuntotarkastuksen tuloksia

Kuntotarkastus tulevaan kotiin tehtiin eilen, keskiviikkona. Kaikki oli hyvin. Ei kosteutta eikä muitakaan huolia . Radon-arvot koholla, joka ei aiheuta suuria toimenpiteitä. Hyvä! Edelliset omistajat ovat pitäneet taloa kuin kukkaa kämmenellä, joten asiat on todella hyvin. Innostus lisääntyy, ja odottaminen tuntuu aina vaan vaikeammalta... 58 yötä!